MAIJAN TARINA

www.freeimages.com

Maija syntyi vuonna 1918 Teiskossa, perheeseen kuului Maijan lisäksi 2 vanhempaa veljeä, äiti, isä ja isovanhemmat. Maijan isä ja vanhemmat veljet painoivat pitkää päivää, isä oli kirvesmies ja pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä, työpäivät oli usein yli 11 tuntisia ja fyysisesti raskaita. Sosiaalipolitiikka kehittyi Suomessa hitaasti koska Suomella ei ollut itsenäistymisen ja sitä seuranneen sisällissodan jäljiltä taloudellisia mahdollisuuksia suuriin uudistuksiin, uudistuksia myös vastustettiin voimakkaasti esim. muualla Euroopassa kannatusta saanut säädös kahdeksantuntisesta työpäivästä ei tullut Suomessa käyttöön.

Maija aloitti kuusi vuotta kestävän kansakoulun v.1925 ollessaan 7-vuotias, koska kaikki kansalaiset olivat oppivelvollisia. Koulussa keskityttiin opettamaan kädentaitoja lukemisen ja kirjoittamisen opettelun ohella.

Vuonna 1939 Maija avioitui naapurin Väinön kanssa, talvisota oli käynnissä ja Väinö oli rintamalla. Maija ei käynyt töissä vaan hoiti vanhempiaan ja perheen kotia. Väinö palasi kotiin talvisodan päätyttyä maaliskuussa vuonna 1940. Vuoden 1941 alussa Maijan vanhemmat menehtyivät.
Jatkosota alkoi kesällä vuonna 1941 ja Väinö palasi taas rintamalle. Vuoden 1943 lopulla Maija tuli raskaaksi Väinölle.  Lapsi syntyi vuoden 1944 heinäkuussa ja sai nimekseen Kalle. Maija sai äitiysavustuslain mukaisesti 450mk avustusta koska perhe oli määritelty vähävaraiseksi. Väinö menehtyi jatkosodassa elokuun lopussa vuonna 1944. Maija sai korvauksia puolisonsa Väinön kuoltua, nämä korvaukset eivät kuitenkaan riittäneet perheen elättämiseen, tarjolla oli myös koulutusta ja avustuksia työvälineiden hankkimiseen. Maija sai avustusta maatilan töihin tarvittaviin välineisiin. Tuona aikana sotaleskien ei ollut soveliasta avioitua uudelleen, jos he kuitenkin avioituivat, kolmen vuoden sotalesken korvaukset maksettiin kerralla eikä sen jälkeen saanut enää mitään.

Kallen ollessa 4 vuotias eli vuonna 1948, Maija pääsi osa-aika töihin osuuskaupalle, he muuttivat maalta kaupunkiin ja Kalle meni kunnan lastentarhaan. Kuitenkin Maija eli edelleen kädestä suuhun periaatteella ja toimeentulo oli niukkaa. Sitten samaisena vuonna 1948, alettiin maksaa lapsilisää alle kuusitoista vuotiaille lapsille, Kalle oli oikeutettu tukeen, joten tämä helpotti hiukan Maijan köyhää yksinhuoltaja elämää.

Vuonna 1952, Maijalle ei enää ollut töitä Osuuskaupalla vaan hän jäi työttömäksi. Suomesta oltiin rakentamassa hyvinvointivaltiota ja 1950-luvulta lähtien sitä alettiin myös toteuttaa. Maija kuitenkin joutui tekemään julkisia hätäaputöitä, nykyisen kaltaista työttömyysturvaa ei vielä ollut. Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin parhaillaan mutta edelleen työllistämistyöt oli ensisijainen vaihtoehto.
Vuonna 1958 Maija pääsi lamasta huolimatta takaisin töihin Osuuskaupalle. Hän työskenteli siellä melkein 20 vuotta kunnes taas työt loppuivat. Maija jäi työttömyyseläkkeelle vuonna 1983 ollessaan 55 vuotias, hän sai myös leskeneläkettä. Tämän jälkeen Maija on elänyt eläkkeiden varassa.
Vuonna 2003, Maijan ollessa 75-vuotias hän muutti asumaan kunnan palvelutaloon ja tällähetkellä hän asuu kunnan vanhainkodissa.

Lähteet:
Turvaverkko vai trampoliini, sosiaaliturvan mahdollisuudet Jarmo Ihalainen ja Terttu Kettunen, WSOYpro Oy, 2011